Ohjelmistokehitysyritys Codeolla etätyöllä on positiivinen vaikutus henkilöstön työhyvinvointiin ja toiminnan tehokkuuteen. Sujuvan etätyömallin luominen on vaatinut uusien toimintatapojen omaksumista ja avoimuutta uusille ideoille – eikä oppiminen lopu koskaan! Tällä kertaa uutta ammennettiin Mikki kiinni! -valmennuksesta.
Lukuisissa organisaatioissa pohditaan tällä hetkellä, miten houkutella työntekijät palaamaan etätyöstä toimistolle. Taustalla on ajatus siitä, että työ sujuu paremmin, kun työyhteisön jäsenet ovat fyysisesti samassa paikassa.
Etätyöhön liittyy monia tunnistettuja ongelmia, joita taustoittaa kielen, vuorovaikutuksen ja saavutettavuuden asiantuntija Elina Tapio. Yleisesti ottaen etenkin perehdytys ja tutustuminen ruudun välityksellä koetaan hankalaksi. Usein vuorovaikutus etänä tökkii tavalla tai toisella, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin, vaikeuttaa luottamuksen rakentamista tai horjuttaa yhteisöllisyyttä. Lisäksi huonosti toimivat etäkohtaamiset voivat aiheuttaa yli- ja alivirittyneisyyttä, jotka kuormittavat ja vaikuttavat työhyvinvointiin.
Etätyötaidot ovat kuitenkin taitoja, joita voi oppia. Kun etänä tapahtuvaa vuorovaikutusta harjoittelee, etätyö tehostuu ja yhteistyö alkaa sujua paremmin.
Mikki kiinni! -valmennus herättää pohtimaan kehollista viestintää
Codeolla ollaan aina avoimia uusille toimintatavoille, ja siksi Codeon vastuullisuusjohtaja Tommi Aho lähti innolla mukaan, kun Raami kehittämispalvelujen Elina Tapio otti häneen yhteyttä ja tiedusteli kiinnostusta osallistua uudenlaisen valmennuskonseptin pilottiin. Mikki kiinni! -valmennuksessa pureudutaan syihin, jotka tekevät etäkohtaamisista huonolaatuisia.
”Etäkohtaamisia hallitsevat yleensä puhuttu ja kirjoitettu kieli, ja kasvokkain tapahtuville kohtaamisille tyypilliset kehollisen viestinnän vihjeet saattavat puuttua kokonaan”, Tapio taustoittaa valmennuksen ideaa.
Mikki kiinni! -valmennus on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta, jonka takana on Raami kehittämispalveluiden lisäksi Vuorovaikutuspalvelut Kolmion Irja Seilola sekä viisihenkinen viittomakielisistä kuuroista kielen ja vuorovaikutuksen asiantuntijoista koostuva valmentajapooli. Hankkeen missio on muuttaa yritysten toimintakulttuuria, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua vuorovaikutukseen tasavertaisesti.
Valmennuksessa viittomakieliset kuurot valmentajat auttavat mestari-kisällimenetelmällä osallistujia kehittämään omaa kehollista vuorovaikutustaan.
”Viittomakieliset henkilöt ovat käyttäneet videokuvaa välittävää teknologiaa keskinäiseen yhteydenpitoonsa jo 90-luvulta saakka. Heillä on siis etumatkaa meihin muihin nähden, jotka olemme ottaneet videopuhelut käyttöön vasta viime vuosina. Käännyimme viittomakielisten asiantuntijoiden puoleen ja lähdimme tutkimaan, mitkä voisivat olla sellaisia heille sopivaksi hioutuneita vuorovaikutuksen käytänteitä, joista myös ei-viittomakieliset voisivat hyötyä”, Tapio kertoo.
Aholle valmennuksen teema ei ollut ennalta tuttu, mutta hän ymmärsi heti, että aiheesta voisi olla iloa ja hyötyä niin hänelle henkilökohtaisesti kuin koko Codeon väelle. Ihmisläheisyys ja inkluusio ovat Codeolle tärkeitä arvoja. Alussa Ahoa kiinnosti valmennuksessa etenkin mahdollisuus oppia tekemään etävuorovaikutustilanteista osallistujille luontevampia ja miellyttävämpiä ja sitä kautta vaikuttaa työhyvinvointiin ja keskinäiseen luottamukseen.
Codeolla työskennellään sujuvasti etänä
Codeolla työskennellään pääosin etänä. Yleisestä keskustelusta poiketen Codeolla on havaittu etätyön tuoneen mukanaan enemmän positiivista kuin negatiivista. Etätyöhön siirtyminen on edesauttanut henkilöstön työhyvinvointia ja tehostanut toimintaa.
”Tämä liittyy varmasti paljon työnkuvaan, mutta meillä on huomattu, että henkilöt ovat parhaimmillaan silloin kun he voivat keskittyä koodaustyöhön ja häiriöitä on mahdollisimman vähän”, Aho kertoo.
Työhyvinvointiin ja -tyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, että arjen järjestelyt ovat etätyöskentelyn myötä monelle helpompia. Korona-ajan alussa etätyöskentelyyn siirryttiin rytinällä, mutta sittemmin Codeolla on löydetty etätyöhön sopiva rytmi ja toimintatavat.
Aho kertoo, että Codeolla ei ollut sinänsä havaittu etäkohtaamisissa kummempia ongelmia, mutta toki kehityskohteita aina löytyy.
”Meillä saattaa esimerkiksi olla perehdytyksiä etänä, ja silloin on erityisen tärkeää, että henkilö tuntee itsensä kuulluksi ja saadaan hyvä vuorovaikutus heti käyntiin. Jos ensimmäiset tapaamiset ovat etänä, on tärkeää, että yhteistyösuhde saadaan hyvin aluilleen.”
Ei sormien heristelyä vaan positiivista esimerkkiä
Ennen Mikki kiinni! -valmennukseen osallistumista Aho kertoo omalta osaltaan kokeneensa etäkohtaamisissa haastaviksi yhteisöllisen ilmapiirin luomisen ja sen varmistamisen, että kaikki pääsevät varmasti osallistumaan itselleen sopivalla tavalla. Etätapaamisista tulee helposti suorituskeskeisiä, jolloin vapaamuotoinen keskustelu jää kokonaan pois ja ihmiset jäävät vieraammiksi toisilleen. Ahon tavoitteena valmennukseen osallistumiselle olikin oppia luomaan spontaanimpaa dialogia myös etänä.
Codeon yleisemmäksi kehityskohdaksi taas oli tunnistettu vähäinen kameroiden käyttö etätapaamisissa. Jos kamera on päällä ainoastaan sillä, joka puhuu, ei puhuja saa toisilta minkäänlaista palautetta sanomaansa, mikä tekee vuorovaikutuksesta kankeaa. Eleet ja ilmeet konkretisoivat hyvin vastavuoroisuutta silloinkin, kun ei sano mitään. Kehollisessa viestinnässä on paljon potentiaalia, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi ja hyödyntäneeksi.
Codeolla ei uskota sormien heristelyyn vaan siihen, että positiivinen esimerkki ja yhteiset oivallukset auttavat viestintätapojen kehittämisessä.
Sujuvassa kohtaamisessa on turvaa ja vastavuoroisuutta
Valmennuksen nimen mukaisesti mikit pidettiin valmennustapaamisissa kiinni ja vuorovaikutus tapahtui muuten kuin puhumalla. Ilmeiden ja eleiden käyttö oli suuressa roolissa, mikä oli Aholle herättelevä kokemus:
”Huomasin, etten ole koskaan oikein kiinnittänyt huomiota eleisiini. Valmennuksen aikana valmentajani Jarkko Keränen opetti minua havainnoimaan erilaisia viestintätapoja. Eleiden ja ilmeiden käyttö lähtee siitä, että alkaa kiinnittää niihin huomiota ja rohkaistuu käyttämään niitä itsekin.”
Aho kertoo saaneensa valmennuksesta myös konkreettisia vinkkejä tekniikkaan ja tilan järjestelemiseen liittyen. Silloin kun vuorovaikutuksessa halutaan käyttää onnistuneesti apuna videokuvaa, on tärkeää panostaa esimerkiksi kameran sijoitteluun, valaistukseen ja taustaan.
Valmennuksen suurin oppi liittyy kuitenkin siihen, miten luoda etäkohtaamiseen rennompi ja vastavuoroisempi tunnelma ja huomioida paremmin toiset henkilöt. Näistä aineksista syntyy nimittäin tärkeää psykologista turvallisuutta.
”Tällaisessa roolissa missä itsekin toimin, eli pitkälti HR:ssä, on tärkeää, että pystyy näkemään ja havaitsemaan mikä kommunikointityyli toiselle sopii ja ehkä yhdessä sanoittamaankin sitä. Se luo paljon hyvää yhteistyötä ja luottamusta viestintään meidän välillä.”
Valmennuksessa saatuja oppeja aiotaan Codeolla hyödyntää jatkossa etenkin perehdytyksissä, mutta myös muissa etänä tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa, olivat ne sitten sisäisiä palavereja tai asiakaskohtaamisia.
Aho aikoo toimia esimerkkinä toisille hyödyntämällä valmennuksesta saamiaan oppeja etäkohtaamisissa. Hän on myös valmistellut codeolaisille pienen videokoosteen, josta he voivat napata käyttöön haluamansa vinkit.
Kirjoittajat:
Johanna Berlin
Johanna Berlin on kirjoittaja ja viestintäalan yrittäjä.
Elina Tapio
Elina Tapio on kielen, vuorovaikutuksen, saavutettavuuden ja kehittämismenetelmien asiantuntija, jolla on vankka pedagoginen osaaminen. Hänen perustamansa Raami kehittämispalvelut Oy auttaa työyhteisöjä purkamaan esteitä sujuvan kommunikaation tieltä konkreettisin, uusimpaan tutkimukseen pohjautuvin keinoin.
Lisätietoja:
Elina Tapio