Neuromoninaisuus ohjelmistokehityksessä

Tommi Aho, 1.7.2023

Tutkimuksen puutteen vuoksi neuromoninaisuuden ilmentymisestä, hyödyntämisestä ja haasteista eri toimialoilla on hankala löytää tietoa. Sen vuoksi olikin erityisen ilahduttavaa kuulla belgialaisen ohjelmistokehittäjän Dietrich Moermanin esitys Frontend Finland Meetupissa.

Ohjelmistokehityksen toimialalla Dietrich on työskennellyt mm. kehittäjänä, scrum masterina ja tiimin vetäjänä. Hänelle on aikuisiällä diagnosoitu sekä ADHD että autismi. Ennen diagnoosia hän koki työssään useita isoja haasteita, joille ei tuntunut löytyvän selitystä. Ymmärrys neuromoninaisuudesta auttoi häntä kehittämään itselleen sopivat työtavat.

Dietrich kokee, että tiedon jakaminen neuromoninaisuudesta auttaa kaikkia: neuroepätyypillisiä henkilöitä, heidän työkavereitaan ja esihenkilöitään. Asiaa edistääkseeen Dietrich on perustanut kumppaninsa kanssa koulutusyrityksen Bjién, jolla on siis erityisosaamista myös ohjelmistokehitystoimialasta.

Tässä blogissa nostan esiin joitain ajatuksia Dietrichin mainiosta webinaari-koulutuksesta.

Hieman pohjatietoa ohjelmistokehityksestä

Aluksi hieman pohjatietoa lukijalle, joka ei ole perehtynyt ohjelmistokehitykseen.

Ohjelmistokehitys on hyvin paljon tiimityötä, koska kehitettävät järjestelmät ovat laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Teknologinen osaaminen on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. Ohjelmistokehitystiimissä voi olla kymmeniäkin henkilöitä ja useita erilaisia rooleja, jotka täydentävät toisiaan (esim. palvelinohjelmiston suunnittelu, käyttöliittymän suunnittelu ja projektipäällikkö).

Ohjelmistokehitysprojektia edistetään sovitun prosessin mukaisesti. Yleisimmin käytössä on niin sanottu ketterä kehitys, jonka tausta-ajatus ja periaatteet julistettiin vuonna 2001.

Julistus konkretisoituu tietynlaisena työntekoprosessina, jonka käyttäminen selkeyttää kunkin henkilön työtä sekä suuntaa koko tiimin resurssit järkevällä tavalla.

Neuromoninaisuus vaikuttaa tiimin dynamiikkaan ja siksi se on syytä huomioida. Esimerkiksi neurotyypillinen projektipäällikkö voi kokea epätietoisuutta siitä, miten hän osaa ohjata neuroepätyypillistä henkilöä, sanoittamattomat käytännöt voivat olla hankalia neuroepätyypillisille henkilöille ja toimintatapoja tulisi pystyä muuttamaan tarpeen mukaan.

Henkilökohtainen ketteryys

Pohtiessaan itselleen sopivia työtapoja Dietrich Moerman sai ajatuksen luoda henkilökohtaisen ketteryyden (”personal agility”) periaatteet. Ne mukailevat ketterän ohjelmistokehityksen julistusta.

Periaate 1. Luo psykologista turvallisuutta. Psykologinen turvallisuus on edellytys sille, että henkilöt uskaltavat kertoa ajatuksensa, onnistumisensa ja myös epäonnistumisensa. Psykologista turvallisuutta luodaan esimerkiksi muistamalla, että kaikki ovat omanlaisiaan ja heidän tapansa tehdä työtä voi olla toisenlainen ja, että osaaminen ei korreloi sosiaalisten taitojen tai itseluottamuksen kanssa. Tiimissä on tärkeä varmistaa, että kaikki tulevat kuulluiksi ja tuntevat kuuluvansa porukkaan.

Periaate 2. Etene useilla pienillä askelilla. Aluksi kannattaa luonnostella kokonaisuus, sitten jakaa se osatavoitteisiin ja edelleen jakaa osatavoitteet mahdollisimman pieniin osatehtäviin. Kun kunkin osatavoitteen valmistuminen tuottaa jotain toimivaa, niin sidosryhmien (eli asiakas, tiimikaverit, jne.) on helpompi seurata edistymistä ja luottaa kokonaisuuden valmistumiseen.

Periaate 3. Rajoita kognitiivista kuormaa. Keskittyminen ja tietyn asian valmiiksi saaminen vaatii priorisointia. Mieti, mikä on tärkein tehtävä suhteessa tavoitteisiin. Jos samaan aikaan on tehtävänä useita asioita, niin ne kaikki valmistuvat melko hitaasti, mikä voi johtaa ongelmiin. Yksittäisen henkilön kognitiivista kuormaa voi vähentää myös toimintatavalla, jossa tietoja ja oppeja jaetaan tiimin yhteisiksi.

Periaate 4. Reflektoi. Pohtimalla aiemman tehtävän suoritusta pystyy oppimaan lisää tiimistä ja itsestään. Mikä toimi hyvin ja mikä huonosti? Miksi? Mitä voimme parantaa seuraavaa tehtävää tehdessämme? Miten tiiminä pystyimme auttamaan toisiamme ja vaikutimme toistemme työhön? Onnistuneessa reflektoinnissa psykologinen turvallisuus ja inkluusio ovat välttämättömiä.

Periaate 5. Auta ja pyydä apua. On ok ja inhimillistä, ettei tiedä kaikkea tai että epäonnistuu. Sitä voi sattua myös johtuen neuromoninaisuudesta ja yhteisön sanoittamattomista oletuksista ja toimintatavoista. Silloin tiimikavereista on iso apu! Ei kannata hakata päätään seinään liian kauan.

Aiemmassa blogissamme Tanja Suomela-Siro mainitsi, että monesti samat keinot, jotka auttavat neuroepätyypillistä henkilöä työssään, auttavat myös neurotyypillistä henkilöä. Dietrichin henkilökohtaisen ketteryyden viisi periaatetta ovat myös hyvä esimerkki siitä!

Henkilökohtainen toiminnanohjaus – eli oman elämän suunnittelu

Toinen Dietrichin esittelemä mainio ajatus on käyttää Trelloa oman elämän suunnittelun apuna. Myös tämä ajatus on hyödyllinen ihan kaikille neurotyypistä riippumatta.

Trellossa kirjataan muistettavia asioita kortteihin (niin kuin muistilapuille), joita sitten taulukkonäkymässä järjestellään eri sarakkeisiin. Näin asioiden muistaminen ja suunnittelu helpottuu.

Dietrichin tapa jäsentää asiat taulukossa luo nerokkaasti sillan henkilön arvoista (sarake ”Mikä todella merkitsee”) arkisiin toimiin (”Kiireelliset” ja ”Tämä viikko”). Silloin pystyy varmistamaan paitsi arkisten tehtävien lukumäärän kohtuullisuuden ja priorisoinnin, myös sen, että elää elämäänsä omien arvojensa mukaisesti.

Taulukkoa kannattaa päivittää sopivin väliajoin ja samalla reflektoida onnistumisiaan ja priorisoida tulevia tehtäviä.

Kohti moninaisuuden hyödyntämistä

Neurodiversiteetti ja -inkluusio – onhan ne hankalia sanoja. Niiden sisältö jää ensikuulemalta täysin hämäräksi. Mutta niin kuin Dietrichin koulutuksessa kävi ilmi – ja aiemminkin blogisarjassamme – niin taustalla olevat asiat, haasteet ja ratkaisut ovat kuitenkin varsin ymmärrettäviä.

Neuromoninaisuus on ihmislajin luonnollinen piirre ja neuroepätyypillisiä henkilöitä arvioidaan olevan 10-20% ihmiskunnasta. Se on valtava määrä ihmisiä. Valitettavan moni heistä kokee kuormittavia ristiriitoja työelämän toimintatapojen ja itselle sopivien toimintatapojen välillä. Liian moni heistä syrjäytyy tai ei pääse työelämään kiinni lainkaan.

Ratkaisu on ymmärtää neuromoninaisuuden olemassaolo ja hyödyntää sitä. Eli tiedostaa haasteet ja muotoilla työ niin, etteivät ne haittaa. Ja sitten keskittyä hyödyntämään kunkin vahvuuksia, joita yksilön oma neurotyyppi on hänelle suonut. Myönnettävä on, että maailma on vielä hyvin kaukana näin hyvästä tilanteesta – mutta toivottavasti siihen päästään mahdollisimman nopeasti. Esimerkkejä neuroepätyypillisistä, menestyneistä ja huipputaitavista henkilöistä löytyy kyllä.

Dietrich Moermanin ja Daphné de Trochin koulutusyritys Bjién on yksi niistä edelläkävijäyrityksistä, joka on ottanut asiakseen auttaa muita yrityksiä ja organisaatioita tämän tavoitteen saavuttamisessa. Kiitos siitä!