Asiaa avoimuudesta, reiluudesta ja pohjoismaisuudesta ohjelmistoalalla

Codeon toimitusjohtaja Tommi Aho, 44, puhuu paljon ohjelmistoyrityksen kunnianhimoisista tavoitteista olla edelläkävijä läpinäkyvyydessä ja reiluudessa. Katetta puheelle läpinäkyvyydestä onkin helppo löytää, sillä yritys esittelee avoimesti sivuillaan – alalla poikkeuksellisesti – niin palkkansa, hintansa kuin sopimuksensakin työntekijöiden ja osakkaiden kanssa. Ajatuksena on, että reiluus seuraa avoimuuden perässä.

”Organisaatioissa päivitellään usein epäreiluutta, mutta näen, että epäreiluus juontaa juurensa monesti läpinäkymättömyyteen. On helppo esimerkiksi maksaa epäoikeudenmukaista palkkaa, kun tiedot ovat salassa.”

”Epäreiluus on näin ollen pikemmin oire juurisyystä, joka on tavallisesti läpinäkymättömyys. On hoidettava syytä, eikä oiretta, jos halutaan oikeasti muutosta eli reiluja työpaikkoja”, Aho jatkaa.

Mutta miksi sitten Codeolle on niin tärkeää olla reilu? Eivätkö yritystoiminnan maailmassa vallitse viidakon lait eli vahvin määrää?

”Minua ärsytti, kun näin kirjan, jonka otsikossa luki ’saat minkä neuvottelet, et mitä ansaitset’. Kenties tämä on joskus näin, mutta minusta tämä otsikko viestii samalla laajasti vanhakantaista asennetta, jonka mukaan kiltteys ja reiluus eivät kanna pitkälle, vaan toisia pitää painostaa ja manipuloida. Ei silloin voida olla kestävällä pohjalla”, Aho harmittelee.

Itse Ahoa voisi luonnehtia rauhallisuuden perikuvaksi ja painostamisen ja manipuloinnin täydelliseksi vastakohdaksi. Alkujaan Pohjanmaalta kotoisin oleva, ampumahiihtoa harrastava kahden lapsen isä lopettaa työt neljältä ja ei omien sanojensa mukaan hermostu juuri koskaan, vaikka ”pitäisi varmaan enemmän”.

”Ei reiluus ole huonosti toiminut meille. Kasvu on ollut mukavaa. Ehkä jollakin toisella alalla pitäisi olla kovempi, mutta minusta ohjelmistoalalla pärjää aivan hyvin olemalla reilu.”

”Olemme koettaneet kovasti tehdä uudistuksia läpinäkyvyyden ja reiluuden suhteen. Kenties voimme toimia positiivisena esimerkkinä toisillekin, vaikka toki työ näiden asioiden äärellä on aina myös kesken.”

Voitot takaisin työntekijöille

Codeo on läpinäkyvyyden ja reiluutta painottavien toimintatapojen ohella myös linjannut, että yrityksen voitot rajataan maltillisesti kymmeneen prosenttiin. Muu jaetaan takaisin tekijöille suhteessa tehtyyn työhön. Valinta tuntuu yhtäkkiseltään itsestään selvältä ja jopa helpolta ratkaisulta, mutta usein se on kaikkea muuta kuin tätä.

”On tärkeää, että kaikessa seurataan reiluja pelisääntöjä. Muuten asiat voivat mennä helposti ja nopeasti pieleen. Esimerkiksi ylimääräisten voittojen jakaminen tekijöille on äärimmäisen tärkeää, jotta ei synny tilannetta, jossa toiset tekevät työt ja toiset käyttävät rahat joko itseensä tai suosikkiprojekteihinsa”, Tommi Aho kuvaa.

”Työntekijä ja rahoista päättävä eivät kumpikaan uskalla ottaa tällaista klassista tilannetta puheeksi, vaikka molemmat voivat ihan hyvin tiedostaa tarpeen käsittelemiselle. Sitten kun asiaa on tarpeeksi kauan vältelty, niin lopputulos on, että henkilö, joka kokee tilanteen epäreiluksi, irtisanoutuu ja etsii muualta reilumpaa toimintaympäristöä.”

Kaikkineen käy selväksi, että puhe avoimuudesta ja reiluudesta todella on Codeota liikuttava voima, eikä vain helppoa yritysimagon kiillotusta, kuten liian usein on tapana.

On silti samalla paikallaan kysyä kriittisessä hengessä, onko Codeo siis puhtoinen. Eli mennäänkö seuraavaksi käsi kädessä laulamaan Kumbayaa nuotion ääreen ja julistetaan, että kaikki on täydellistä?

”Ei Codeo ole valmis, paljon on tehtävää. Meillä on esimerkiksi töissä pelkästään keski-ikäisiä suomalaisia miehiä. Ei hyvä. Tähän olisi tärkeä saada muutosta. Työmme luonne, koodaaminen, tuo puolestaan meille joskus eteen visaisia pohdintoja. Asiakas voi esimerkiksi pyytää meitä toteuttamaan ohjelmiston, jonka käyttötarkoitus ei ole arvojemme mukaista. Onneksi tämä on Suomessa kuitenkin harvinaista.”

”Jos aidosti mietimme näiden teemojen esille nostamia haasteita, niin ne ovat suuria ja syvällisiä. Miten esimerkiksi voi olla vastuullinen niin, että se todella vaikuttaa johonkin merkityksellisellä tavalla? On helppo vaikkapa esittää, että yritys on vastuullinen, kun se vähentää sähkön käyttöä. Ei se silti välttämättä tarkoita mitään erityistä vastuullisuutta, jos on vaikka niin, että lisäämällä sähkön käyttöään yritys voisikin parantaa luonnon monimuotoisuutta.”
Aho peräänkuuluttaa todellisten reiluuden ja vastuullisuuden haasteiden kohtaamista. Siis toimintaa silloin, kun asiat eivät mene mukavasti omien suunnitelmien mukaan. On ennen kaikkea tärkeää kuunnella muita.
​
”Mutta entä sitten, jos ohjelmistoyrityksen pitäisi kuunnella sitä, mitä sidosryhmät siltä toivovat? Onko tähän rohkeutta? On oikeasti pelottavaa aidosti kysyä ihmisen mielipidettä ja toimia sen pohjalta, eikä vain tehdä itselle sopivia oletuksia ja näyttäviä tempauksia.”

Pohjoismaista ajattelua

Lopulta tullaan jälleen siihen, että reiluus ja vastuullisuus ovat äärimmäisen haastavia lajeja, vaikka niiden ympärillä on nykyisin paljon kevyttä puhetta. Miksi ihmeessä siis todella nähdä kaikki vaiva? Miksi yrittää aurata uusia latuja?

”Vaikka olenkin rauhallinen, niin haluan mennä myös epämukavuusalueelle, koska siellä tapahtuu tunnetusti todellinen kehitys. Oikeastaan vastaus on, että työ avoimuuden ja reiluuden, tai vastuullisuuden, äärellä on lopulta yksinkertaisesti kunnianhimoa kehittyä paremmaksi.”

Ehkä onkin oikeastaan niin, että Ahosta huokuva nöyryys ja pehmeys ovat yhteydessä myös kunnianhimon kaltaisiin, perinteisesti koviksi miellettyihin asioihin ja arvoihin. Mitä jos äänekkäimmät ja kovimmat eivät aina saakaan välttämättä eniten, vaan todellinen kehityksen ja menestyksen polku on tyystin toisenlainen?

Ajatus tuo mieleen lopulta pohjoismaisen hyvinvointivaltion, joka on ollut paitsi sosiaalinen myös taloudellinen menestystarina.

”Ehkä Codeossa todella on jotakin samaa kuin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. On oivallettu jotakin olennaista siitä, miten reiluus ja kehittyminen, tai menestys, liittyvät yhteen. Toivon lämpimästi, että tapamme toimia voi myös inspiroida muita samaan suuntaan”, Tommi Aho päättää hymyillen.

Teksti: Heikki Saxén / EthosWork